Kuinka Suomi uudistaa opetusta innovatiivisilla kouluilla

Järvenpään aamu on ollut sateinen. Kadut ovat märkiä ja jalkakäytävät mutaisia, mutta Harjulan koulun aulatilat hohtavat puhtauttaan.

Aula on täynnä vaatekoukkuja ja -lokeroita, joihin koululaiset riisuvat ulkovaatteensa ja -kenkänsä. Oppilaat ja opettajat kulkevat koulussa sukkasillaan tai erillisissä sisäkengissä, jotta lika ei kulkeudu sisään kehnolla säällä.

Pidemmälle sisään mentäessä tullaan valoisaan pöydin ja tuolein kalustettuun atriumiin, joka toimii myös koulun ruokalana. Lattiasta kattoon ulottuvista ikkunoista virtaa valoa synkempinäkin päivinä. Niistä näkyvät ulkopihan leikkialue, valtava kuusi (joka koristellaan joulun aikaan) sekä läheinen tiilitaloista koostuva asuinalue kirkkaine, lähes neonvihreinä hohtavine nurmialueineen.

Atriumin perällä on taiteseinällä peitetty korotettu näyttämö, jonka tarjoamaa lisätilaa hyödynnetään suuremmissa tilaisuuksissa, urheilutapahtumissa ja teatteriesityksissä. Kaikkialla rakennuksessa on paksuja haitariseiniä, joita voidaan avata ja sulkea. Näin opettajat ja lapset voivat kokoontua isoina ryhminä tai jakautua pienempiin, intiimimpiin ryhmiin. Rakennus on kuin tilojen kaleidoskooppi, joka voidaan pyöräyttää aina tarpeita vastaavaan asentoon.

Innovatiivisesti suunniteltu koulu on Harjulan koulun rehtorin Tarja Edryn ja Järvenpään tilasuunnittelun pedagogisen kehittämispäällikön Jan Mikkosen hengentuote. Harjulan koulun suunnittelu edustaa monella tapaa uutta vaihetta suomalaisessa koulutuksessa, joka tunnetaan jo ennestään maailmalla huippumodernista, tehokkaasta otteestaan. ”Meillä oli Tarjan kanssa visio siitä, mitä halusimme saada aikaan”, Mikkonen kertoo.

Visiona oli purkaa perinteinen koulu pitkine käytävineen ja suljettuine luokkahuoneineen ja rakentaa se uudestaan avoimemmaksi ja joustavammaksi tilaksi, joka tukisi erityyppisiä opetustapoja. Tällaisia opetustapoja ovat mm. tiimiopetus, jossa ohjaajat työskentelevät ryhmissä tai vetävät yhteisiä tunteja, yhteistyöprojektit, jotka kannustavat oppilaita keskustelemaan ja ratkomaan ongelmia yhdessä, sekä luovat harjoitukset, joissa lapset voivat ilmaista omaa persoonallisuuttaan ja omia lahjojaan.

Koska kaikki tilat ovat monitoimitiloja, opettajat voivat kulkea alueelta toiselle tai jakaa luokkatiloja toisen opettajan kanssa. Yhdelle opettajalle varattuja luokkahuoneita ei enää ole. Edry toivoi, että tilan muuttaminen työntäisi opettajat pois mukavuusalueeltaan ja pakottaisi heidät pohtimaan uudelleen lasten oppimisprosessia.

Hieman radikaali lähestymistapa synnytti kuitenkin ristiriitaisen vastaanoton. Osa opettajista lähti koulusta. ”Ne, jotka eivät halunneet jäädä, ryhtyivät etsimään töitä muista kouluista, koska he eivät halunneet muuttaa opetusmenetelmiään”, hän sanoo. Vanha koulurakennus oli perinteisempi, ja siinä oli jokaiselle opettajalle oma luokkahuoneensa. Uusi rakennus on ”täysin erilainen”, Edry sanoo. ”Se vaati kaikilta ensin totuttelua.”

Koulutus on aina ollut tie parempaan yhteiskunnalliseen asemaan. Se ei kuitenkaan enää ole yhtä helppo tapa kavuta yhteiskunnan hierarkiassa.

Merja Narvo-Akkola – Järvenpään opetus- ja kasvatusalan palvelualuejohtaja

Kansainvälisen PISA-tutkimuksen (Programme for International Students Assessment) mukaan Suomen koulutusjärjestelmä on maailman parhaita. Maa painii kuitenkin samojen ongelmien kanssa kuin kaikki muutkin: lasten keskittymiskyky on heikentynyt maailman digitalisoituessa, pandemian aikana on kertynyt oppimisvelkaa, poissaolot ovat lisääntyneet, ja ylikuormittuneilla vanhemmilla on vaikeuksia asettaa rajoja – ja mikä vielä tärkeämpää – ehtiä viettää aikaa lastensa kanssa. ”Lapset kokevat jossain määrin turvattomuutta”, Edry kertoo. ”Se näkyy. He todella kaipaavat aikuisten seuraa.”

Suomella on muitakin haasteita. Väestörakenne on ollut historiallisesti hyvin homogeeninen, mutta tilanne on muuttumassa. Vuoteen 2030 mennessä Espoon ja Helsingin kaltaisissa suurissa kaupungeissa maahanmuuttajien osuuden odotetaan olevan jo 25 % koululaisista. Heillä on vaikeuksia kielenoppimisessa ja koulutovereitaan vastaavan lukutaidon saavuttamisessa. Yleisesti ottaen hyvin ja heikommin pärjäävien oppilaiden välinen kuilu on kasvanut, ja etenkin pojat ovat jääneet jälkeen. Suomessa on alkanut jopa esiintyä merkkejä lapsiköyhyydestä, mikä on maalle uusi ilmiö.

”Koulutus on aina ollut tie parempaan yhteiskunnalliseen asemaan”, Järvenpään opetus- ja kasvatusalan palvelualuejohtaja Merja Narvo-Akkola sanoo. Suomessa koulutus on järjestetty hyvin hajautetusti, ja kunnat vastaavat koulujen suunnittelusta, rakentamisesta ja kouluopetuksesta. ”Koulutus ei kuitenkaan enää ole yhtä helppo tapa kavuta yhteiskunnan hierarkiassa.”

Lue, kuinka milanolaisen koulun opetusta uudistettiin innovatiivisen rahoituksen tuella

Rakennuksilla on merkitystä

Rehtori Edry ja hänen kaltaisensa koulutusinfrastruktuurin uudelleen ajattelijat tarvitsevat tukea. Tällainen tuki on keskeinen osa Euroopan neuvoston kehityspankin ja Euroopan investointipankin kehittämää, koulutusinfrastruktuurin rahoitusta uudistavaa Constructing Education -viitekehystä. EU:n jäsenvaltiot käyttävät vuosittain miljardeja euroja koulutusinfrastruktuuriin. Tämä raha on syytä käyttää tavalla, joka parhaiten tukee oppimista ja valmentaa lapsia tulevaisuuteen.

Viitekehys suosittaa esimerkiksi varojen osoittamista opettajien osaamisen kehittämiseen, jotta he pystyvät keksimään parhaita tapoja hyödyntää uusia, tyylikkäitä tiloja. Näin toivottavasti vältetään se sudenkuoppa, että uuteen innovatiiviseen rakennukseen siirryttäisiin opettamaan vanhoilla, luutuneilla menetelmillä.

”Uskon Constructing Education -viitekehyksen syntyneen siitä havainnosta, että valtavasti rahaa investoidaan hyvin innovatiivisiin rakennuksiin, mutta sitten havaitaankin, että opetushenkilöstöllä ei ole valmiuksia niiden hyödyntämiseen”, Euroopan neuvoston kehityspankissa Constructing Education -viitekehyksen parissa työskentelevä Yael Duthilleul sanoo. ”Silloin sitä ajattelee, että investointimme valuvat hukkaan. Meille rahoittajina tämä on ongelma, koska käytämme rahaa näihin hankkeisiin, mutta odotettu vaikutus eli koululaisten paremmat oppimistulokset eivät olekaan taattuja.”

Constructing Education -viitekehys pyrkii edistämään opettajien ammatillista kehittämistä ja valmennusta, suunnittelua sekä vanhempien ja koululaisten kuulemista. Nämä kaikki ovat asioita, jotka vaativat aikaa ja resursseja. Silti niitä ei lähes koskaan sisällytetä uusien koulutustilojen budjettiin.

”Suomessa näitä asioita ei voi laittaa investointibudjettiin. Rahat on löydettävä jostakin muualta”, Järvenpään opetus- ja kasvatusalan palvelualuejohtaja Merja Narvo-Akkola sanoo. Harjulan koulussa Edryn oli pakko käyttää koulun yleisbudjetin rahoja opettajien tukemiseen ennen uuteen rakennukseen muuttoa.

Viitekehyksen mukaisesti uusien koulurakennusten budjetteihin sisällytettäisiin varoja ammatilliseen kehittämiseen, koulutusasiantuntijoiden konsultointiin sekä uusiin tiloihin asettumisen jälkeisiin arviointityökaluihin, joiden avulla pystytään paremmin ymmärtämään, mitkä tilat ja lähestymistavat toimivat parhaiten.

”Tällä hetkellä koulutusinfrastruktuurin rahoitus nähdään yhtenä erillisenä investointina”, sanoo Euroopan investointipankin koulutusekonomisti Silvia Guallar, joka työskentelee Constructing Education -viitekehyksen parissa. ”Näiden investointien pitäisi kuitenkin olla lähestymistavaltaankokonaisvaltaisempia. Niihin tulisi sisältyä kaikki täydentävät toimet, kuten koulutusyhteisön konsultoinnit ja opettajien tukeminen muutossa uusiin tiloihin. Tämä vahvistaa sitä vaikutusta, joka uudistetulla oppimisympäristöllä on opetusmenetelmiin ja koululaisten oppimiseen.”

Tuki opettajille on ensiarvoisen tärkeää, kun valtiot yrittävät uudistaa jäykkiä koulutusjärjestelmiään. Suomessa vuodesta 2016 asti käynnissä ollut uudistus sisältää pyrkimyksen luoda oppimista edistäviä ympäristöjä. Yksi keskeinen lähtökohta on, että oppiminen tapahtuu kaikkialla, ei ainoastaan luokkahuoneessa. Uudistuksessa painotetaan myös tiimiopetuksen tärkeyttä. Se vapauttaa opettajat tarjoamaan oppilaille tarvittaessa henkilökohtaista ohjausta. Nämä lähestymistavat edellyttävät kuitenkin perinteisen, seinillä erotetuista luokkahuoneista ja siisteistä pulpettiriveistä muodostuvan kouluarkkitehtuurin rajojen ylittämistä.

”Tiimiopetukseen liittyy ajatus tilojen joustavuudesta ja jakamisesta sekä oppimisen mahdollistamisesta kaikkialla. Tämä vaikuttaa monella tapaa kalustukseen”, Yael Duthilleul Euroopan neuvoston kehityspankista toteaa. ”Jos lasten halutaan oppivan kaikkialla, kalustuksen pitää olla kodikas. Mukavuus ja viihtyisyys edistävät oppimista.”

Guallar ja Duthilleul seuraavat asiantuntijaryhmän kanssa kahden espoolaisen, kahden järvenpääläisen (joista toinen on Harjula) ja kahden italialaisen koulun rakentamista tai uudistamista ymmärtääkseen paremmin, kuinka innovatiivisiin rakennuksiin suhtaudutaan ja kuinka niitä myöhemmin käytetään. Syntyvää ymmärrystä voidaan jakaa muiden maiden paikallishallinnoille, jotka suunnittelevat omaa koulutusinfrastruktuuriaan.

Joitakin tiloihin asettumisen jälkeen kerättyjä tietoja esiteltiin marraskuun puolivälissä Suomessa järjestetyssä Constructing Education -tapahtumassa. Järvenpää ei aluksi ollut mukana hankkeessa, mutta Narvo-Akkola tutustui Constructing Education -viitekehykseen aikaisemmassa työssään Espoon sivistystoimen tilakehityspäällikkönä. Kunta rahoitti tuolloin koulutusinvestointeja osittain Euroopan investointipankin ja Euroopan neuvoston kehityspankin lainoilla. Hän on jatkanut hankkeen neuvonantajana uudessa tehtävässään Järvenpäässä.

Euroopan investointipankki tarjosi yli 9 miljardia euroa koulutusinfrastruktuurin rahoitukseen vuosina 2017–2022. Tästä summasta 97 % käytettiin Euroopan unionissa. Pelkästään Suomen koulutushankkeita rahoitettiin noin miljardilla. Euroopan neuvoston kehityspankki puolestaan rahoitti samalla jaksolla noin 4 miljardilla eurolla hankkeita, joihin koulutus liittyy ainakin osittain. Tästä summasta 410 miljoonaa meni Suomeen.

Ratkaisevaa ei välttämättä ole käytetyn rahan määrä, vaan myös sen tehokas hyödyntäminen. Tuki on kohdennettava oikeille sektoreille oikealla tavalla.

Nihan Koseleci Blanchy – Euroopan investointipankin vanhempi koulutusekonomisti

Suomi käyttää ensimmäisen ja toisen asteen koulutukseen noin 3,8 % bruttokansantuotteestaan. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) lukujen mukaan määrä on linjassa muiden vauraiden maiden, kuten Belgian (4,2 %), Saksan (2,9 %) tai Ranskan (3,5 %), kanssa. ”Ratkaisevaa ei välttämättä ole käytetyn rahan määrä, vaan myös sen tehokas hyödyntäminen”, sanoo Euroopan investointipankin vanhempi koulutusekonomisti Nihan Koseleci Blanchy, joka vastaa EU:n pankin Suomen investoinneista. ”Tuki on kohdennettava oikeille sektoreille oikealla tavalla.”

Uudenlainen koulu

Suomen koulutusuudistus korostaa taitoja, joita lapset tarvitsevat digitalisoituvassa, integroituvassa ja yhä nopeampitempoisessa maailmassa. Näitä taitoja ovat viestintä, yhteistyö, kriittinen ajattelu ja luovuus eli niin sanotut 4C-taidot (englanniksi communication, collaboration, critical thinking ja creativity). Toinen keskeinen ajatus uudistuksessa on yksilöllinen ohjaus, jonka ansiosta oppilaat voivat oppia omaan tahtiinsa. Uudistuksen taustalla olevat ideat kannustavat koulutusalan ammattilaisia suunnittelemaan avoimempia ja joustavampia koulurakennuksia.

Harjulan uusi kampus tarjoaa tilat 6–12-vuotiaille koululaisille sekä 1–6-vuotiaille esikoulu- ja päiväkoti-ikäisille lapsille. Kampuksen suunnittelu alkoi viitisen vuotta sitten yhteistyössä opettajien kanssa. Vanha rakennus oli melko perinteistä mallia, jossa luokkahuoneet olivat käytävien varsilla. Edryn ja opettajien oli ajateltava tilankäyttö täysin uusiksi. ”Kiistelimme siitä, mitä kukakin haluaa, eivätkä kaikki halunneet samoja ratkaisuja”, Edry nauraa. ”Selvähän se, minä päätin.”

Vaikka Edryn koulunäkemys vieraannutti joitakin opettajia, se tuntui toisista houkuttelevalta. Nykyään hän arvioi avoimia paikkoja hakevat opettajat ja pyytää hakijoita perehtymään koulun pedagogiseen lähestymistapaan ennen työhaastattelua. Koulutus on järjestetty Suomessa hyvin hajautetusti. Koulut noudattavat kansallista opetussuunnitelmaa, mutta opettajilla on suuri vapaus tulkita, kuinka opetussuunnitelmaa toteutetaan, ja rehtorit voivat valita palkkaamansa opettajat.

Koko kevät oli raskasta aikaa, koska olimme avaamassa koulua ensimmäistä kertaa ja olimme todella stressaantuneita. Meidän oli pakko onnistua.

Tarja Edry – Harjulan koulun rehtori

Lähestymistapa antaa Edrylle suuret valtuudet muuttaa koulunsa avoimemmaksi, joustavammaksi oppilaitokseksi, jossa käytetään uusia menetelmiä, kuten tiimiopetusta. Tiimiopetus otettiin käyttöön jo ennen muuttoa, mutta sen määrä kasvoi merkittävästi uudessa rakennuksessa. ”Kerron työnhakijoille, että jos he ovat edelleen kiinnostuneita, he voivat tulla haastatteluun katsomaan, pitävätkö he tästä oikeasti.”

Oman koulun täydellinen uudistaminen oli kuitenkin jättimäinen urakka, josta Edry maksoi raskaan hinnan. Hän ja kaksi avustajaa muuttivat rakennukseen keväällä 2022. Johtoja törrötti seinistä. Kolmeen kuukauteen hänellä ei ollut käytössään internetiä eikä puhelinta, vaikka hän oli edelleen entisen koulun rehtori. ”En pystynyt tekemään töitä”, hän sanoo. ”Koko kevät oli raskasta aikaa, koska olimme avaamassa koulua ensimmäistä kertaa, ja olimme todella stressaantuneita. Meidän oli pakko onnistua.”

Hän puski läpi koko kesän uutta kampusta valmistellen. Kun paine syksyllä lopulta helpotti, työuupumus iski. Hän jäi kuuden viikon sairauslomalle toipumaan uupumuksestaan. Constructing Education -viitekehys pyrkii järjestämään rahoitusta, jolla voidaan tarjota rehtoreille, opettajille ja kunnan viranhaltijoille sitä lisätukea, jota he tarvitsevat suunnitellessaan, rakentaessaan ja ottaessaan käyttöön uusia innovatiivisia kouluja.

Mikkonen kertoo, että kokemuksen myötä Järvenpään kaupunki alkoi pohtia, kuinka rehtoreita voitaisiin tukea paremmin suuren muutoksen aikana. Kaupunki kokoaa nykyisin yhteen kokonaisen tiimin opettajista, rehtoreista ja muusta henkilökunnasta. ”On ikävää, että Tarja joutui kokemaan tämän, koska emme ymmärtäneet, kuinka vaativa sisäänmuutosta tulisi”, hän sanoo ja lisää, että Harjulan kampus oli ensimmäinen suuri hanke sekä hänelle itselleen että Edrylle. ”Mutta nyt me tiedämme, kuinka prosessi tulee järjestää.”

Lauluja unelmakoulusta

Suomessa koulutusalan ammattilaiset keskustelevat tällä hetkellä paitsi siitä, kuinka luodaan avattavia tiloja, myös siitä, kuinka tilat saadaan tarvittaessa suljettua. Monissa kouluissa ratkaisu on ollut joustavat, mutta silti paksut ja lähes ääntä läpäisemättömät taiteseinät. (Harjulassa seinät päästävät läpi noin 42 desibeliä melua, mikä vastaa hiljaisen kirjaston taustahälyä). Kun luokkahuoneiden välillä on taiteseinä, kahden tai useamman luokan opettajat voivat työskennellä yhdessä ja opettaa suurempaa, jopa 50 oppilaan ryhmää.

Koska opettajilla ei ole omia luokkahuoneitaan, koululaiset liikkuvat jatkuvasti ympäri koulua, joka on jaettu kolmeen pääalueeseen: Tundra, Sademetsä ja Aavikko. Oppilaat valitsivat teemat ja värit – siniset ja harmaat Tundralle, vihreät Sademetsälle ja oranssit ja ruskeat Aavikolle.

Lapset osallistuivat monin tavoin koulun suunnitteluun. ”He piirsivät”, Edry kertoo. ”He tekivät lauluja, joilla he kertoivat, mitä halusivat.”

Jokainen tila on oppimisen mahdollisuus. Yhden käytävän lattiassa on neliö, jonka eriväristen numeroruutujen summa on 100. Samalla alueella jättimäinen astelevy näyttää kulmat 180 asteeseen asti. Toiseen kerrokseen johtavissa portaissa on viikonpäivien ja kuukausien nimet suomeksi ja englanniksi.

”Ennen kuin lapset siirtyvät kolmosluokalle, haluamme heillä olevan jo hyvät kirjoitus- ja matemaattiset taidot”, Edry sanoo. ”Osa oppilaista voi alkaa jäämään jälkeen jo nelos- ja vitosluokalla. Varmistamalla heille hyvät taidot kolmannen luokan alkuun mennessä annamme heille ikään kuin siivet ylemmille luokille.”

Kampus koostuu kahdesta pääosasta: uudesta rakennuksesta ja saneeratusta tiilirakennuksesta, joka toimi sairaalana toisen maailmansodan aikana. Pienten ja vähän vanhempien lasten keskittäminen samalle koulukampukselle on suomalaisen peruskoulujärjestelmän keskeinen ajatus. Järjestelmä luotiin 1970-luvulla, ja se on yhdessä arvostettujen ja korkeasti koulutettujen opettajien kanssa tuonut Suomelle hyviä koulutustuloksia. Constructing Education -hankkeeseen kuuluva Harjula palvelee noin 640 koululaista, esikoululaista ja päivähoidossa olevaa pienempää lasta.

Uuden kampuksen hintalappu oli 23 miljoonaa euroa, mikä ei ole erityisen mittava budjetti tämän kokoiselle koululle. Noin 5 miljoonaa euroa kului 1930-luvun tiilirakennuksen saneeraukseen ja 18 miljoonaa euroa uuteen, modernimpaan rakennukseen. Uuden kampuksen pinta-ala on 4 000 neliömetriä, eli huomattavasti vähemmän kuin vanhassa koulussa.

Edry ja Mikkonen saivat puristettua rahat upeaan kalustukseen ja Saksassa valmistettuihin taiteseiniin leikkaamalla oppilaskohtaista pinta-alaa rajusti; tyypillisen 11 neliömetrin sijaan sitä on vain 7 neliömetriä.

Kaikkien luokkien ja toimintojen mahduttaminen tähän tilaan vaati supersankariorganisaation. Edry näyttää suorakaiteen muotoista taulua, joka on täynnä värikoodattuja liuskoja. Ne edustavat kutakin luokkaa ja toimintoa. Opettajat ja hallintotyöntekijät käyttävät aina elokuussa ennen koulun alkua kaksi työpäivää suunnitteluun, jossa käydään läpi pienimmätkin yksityiskohdat koko kouluvuoden ajalta. ”Suunnittelu on melkoinen urakka”, Mikkonen myhäilee.

Uusi rakennus on kuitenkin muutakin kuin hauskoja teemoja ja auringonpaisteisia tiloja. Se on suunniteltu niin, että opettajien on helpompi käsitellä oppilaita, joilla on sosiaalisia tai käytösongelmia tai jotka kärsivät ahdistuksesta, joka on lisääntynyt paljon pandemian jälkeen.

Esimerkiksi pieni konfliktien ratkaisuhuone on tila, johon oppilaat voivat kokoontua riidan jälkeen puhumaan ongelmistaan – usein ilman aikuisen läsnäoloa. Oven ulkopuolella on aloitelaatikko, jota oppilaat täyttävät ideoillaan siitä, kuinka koulun arkea ja sosiaalista sopusointua voitaisiin kehittää.

Kaikissa koulun osissa olevat suuret kokoushuoneet mahdollistavat vanhempien, opettajien ja hallinnon työntekijöiden tapaamiset. ”Yhden lapsen ympärillä saattaa olla 10 ihmistä, jotka auttavat ratkaisemaan ongelman”, Edry kertoo.

”Jotkut lapsista tulevat rikkinäisistä kodeista”, hän kertoo. ”Ja heidän kokemansa asiat ovat rikkoneet heitä. Heillä on silti mahdollisuus muuttaa elämänsä kulku, kunhan puutumme asiaan varhain.”

Mottona timantti

Karhusuon koulu sijaitsee kukkulalla, metsäisellä asuinalueella Espoon laitamilla. Rehtori Mimmu Hellstenin toimistohuoneen ikkunasta avautuu näkymä puihin ja lähiseudun asuintaloihin, jotka hehkuvat syksyisessä valossa. ”Käsittääkseni on ihan tieteellistä tukea sille, että puiden ja metsän näkeminen tukee mielenterveyttä”, hän pohdiskelee.

Jo Karhusuon nimi on hyvin luonnonläheinen, ja koulussa toimii myös nuorisotila nimeltä Karhunpesä. Koulun mottona on ”vahva kuin karhu, pehmeä kuin nalle”. Nykyisin koulua symbolisoi kuitenkin yhä useammin toisenlainen mielikuva.

Hellsten pitää kädessään paperia, jossa on ison sinisen timantin kuva. Sen yläpuolelle on kirjoitettu sanat ”opin / kasvan / kehityn”. Kuvan ulkoreunoilla näkyvät koululaisten oppimisympäristöt: SOSIAALINEN, PSYYKKINEN, FYYSINEN ja DIGITAALINEN. Timantin ympärillä on ilmauksia, jotka kuvaavat lasten motivaatiota oppimiseen: saan tehdä hyvää / minut hyväksytään / koulu koskettaa / saan vaikuttaa ja osallistua / onnistun.

Timantti näkyy eri puolilla koulua olevissa julisteissa. Hellsten sanoo, että opettajat valitsivat kuvaan timantin, koska se tarkoittaa jotakin hyvin tärkeää ja arvokasta. ”Timantin syntyyn tarvitaan myös paljon aikaa ja energiaa.”

Koulun hallintohenkilöstö, opettajat ja kouluavustajat käyvät läpi timanttifilosofian aina elokuussa oppilaiden palatessa kouluun. Käsitteet selitetään uusille tulokkaille, ja vanhaa henkilökuntaa kertaus palvelee muistin virkistäjänä. Opettajat keskustelevat näistä ajatuksista myös oppilaidensa kanssa.

”Nämä ovat jokaista oppilasta koskevat tavoitteet”, Hellsten sanoo. ”Että he tuntevat: ’Okei, voin onnistua. Tämä ei ole minulle liian vaikeaa. Saan osallistua. Minua kuullaan.’ ”

Toimivan ryhmädynamiikan aikaansaaminen on vaikeaa etenkin, kun Hellstenin, Edryn ja heidän koulujensa opettajien kaltaiset alan ammattilaiset sanovat, että lapset eivät enää osaa toimia ryhmätilanteissa. Osa ongelmaa on, että vanhemmat eivät halua laittaa koulussa huonosti käyttäytyviä lapsiaan kuriin. ”Vanhemmat luottavat lastensa sanomisiin sokeasti”, Hellsten kertoo. ”Heillä ei ole kovin paljon aikaa lastensa kanssa, joten he haluavat lasten olevan tuon ajan iloisia.”

Rajojen puute tuottaa ongelmia, kun lapset ovat ryhmissä. He eivät tiedä, kuinka toisille lapsille annetaan tilaa ja huomiota. Lasten sosiaaliset taidot kärsivät myös pandemian aikana. Suomessa koulut olivat kiinni vain kolme kuukautta, mutta alan ammattilaiset näkevät sen seuraukset. ”Se oli kamalaa”, Hellsten sanoo.

Entä kännykät? Ne ovat oikea vitsaus. Lapset käyttävät liikaa aikaa mobiililaitteiden parissa, mikä voi häiritä heidän untaan ja heikentää keskittymiskykyä. ”Esimerkiksi kirjan – tai edes yhden luvun – lukeminen kestää liian pitkään. Se on heistä aivan liian tylsää”, sanoo Salla Ruohomäki, kemian ja kotitalouden opettaja, joka on toiminut alalla lähes 20 vuotta. ”Ja kyse voi olla vaikka vain kahdesta sivusta.”

Koulutusalan ammattilaiset ovat erityisen huolissaan koulussa menestyvien ja heikommin pärjäävien oppilaiden välisen eron kasvusta. Useimmat suomalaiset koululaiset ovat jossakin tämän jatkumon keskivaiheilla, ja pääosin näitä vahvan keskitason oppilaita on ollut kiittäminen Suomen loistavista PISA-tuloksista. Tulokset ovat kuitenkin viime vuosina olleet laskussa. Monien muiden Euroopan maiden tapaan Suomen tulokset vajosivat erityisen ikävästi äskettäin julkaistuissa vuoden 2022 PISA-tuloksissa.

”Oppilaat, joiden pitäisi olla keskitasolla, eivät pidä taitojen kehittämistä vaivan arvoisena”, sanoo kemian ja fysiikan opettaja Arto Niva. ”He ajattelevat, että ehkä voisin saada paremman arvosanan, mutta se olisi kova homma. Ei jaksa kiinnostaa.”

Näiden ongelmien huolestuttamana Hellsten ja muut opettajat perehtyivät motivaatioteorioihin, joiden pohjalta syntyi timanttimotto. Yksi esiin nousseista seikoista oli, että ihmisiä motivoi, jos he pystyvät tekemään jotakin ryhmän hyväksi. Hellsten yritti soveltaa tätä lähestymistapaa toiseen kinkkiseen pulmaan – PISA-tuloksissakin näkyvään poikien heikkoon suoriutumiseen lukemisessa, matematiikassa ja tiedeaineissa.

Ongelma sai Hellstenin ymmälleen. ”Kysyin itseltäni: ’Mitä me teemme väärin? Miksi pojat eivät pärjää?’ Kun katsotaan politiikkaa ja liike-elämää, useimmat johtajat ovat miehiä.”

Saadakseen pojat taas kyytiin Karhusuon koulu päätti järjestää jalkapalloturnauksen, jossa eri luokka-asteita edusti kahdeksan joukkuetta. Pojat innostuivat, suunnittelivat joukkueet ja ottelut, ja oppilaat pelasivat turnauksen samana iltapäivänä. ”Minusta tuntuu, että saimme pojille tunteen, että he voivat tehdä jotain hyvää koko koululle”, Hellsten sanoo.

Nämä ovat jokaista oppilasta koskevat tavoitteet. Että he tuntevat: ’Okei, voin onnistua. Tämä ei ole minulle liian vaikeaa. Saan osallistua. Minua kuullaan.’

Mimmu Hellsten – Karhusuon koulun rehtori

Modernit tilat moderneihin ongelmiin

Hellsten ja opettajat pitivät opetukseen liittyvät haasteet mielessään suunnitellessaan koulukampuksen. Siihen sisältyy noin viisi vuotta sitten valmistunut moderni puurakennus alakoulua varten sekä kolme vuotta sitten rakennettu tiilinen yläkoulu. Koulukampus on osa Constructing Education -hanketta.

Karhusuolla on monia samoja ominaisuuksia kuin Harjulassakin. Tilat ovat helposti muunneltavia. Taiteseinä yhdistää valoisan auditorion ja suuremman liikuntasalin. Sinne tänne sijoitetut pienemmät huoneet antavat opettajille mahdollisuuden työskennellä parin–kolmen oppilaan kanssa kerrallaan, ja kahdeksan autistista lasta saa opetusta kahdelta opettajaltaan ja neljältä avustajaltaan erityisluokkatiloissa. Suomi integroi erilaisista vaikeuksista, kuten autismista, kärsivät oppilaat tavallisiin peruskouluihin. Koulussa on jopa pommisuoja, mikä onkin pakollista suomalaisissa kouluissa.

Kampuksella käy koulua noin 350 ala-asteen ja hieman yli 200 yläasteen oppilasta. Harjulan koulun tapaan oppilaat tassuttelevat koulussa sukkasillaan tai sisätossuissa.

Hellsten ja neljä opettajaa osallistuivat rakennuksen suunnitteluun. ”Se ei ollut välttämätöntä, mutta halusin päästä kertomaan, mitä halusin, ja kuulla myös arkkitehtien mielipiteet – miksi näin ei voida tehdä tai miksi tämä ratkaisu ei olisi onnistunut”, Hellsten sanoo. ”Minusta oli myös erittäin tärkeää ymmärtää, kuinka rakennus toimii ja miksi mikäkin ratkaisu on tehty.”

Arkkitehdit pitivät oppilaiden kanssa työpajoja kuullakseen, millainen näiden unelmien koulu olisi. Yksi noista tapaamisista esiin noussut asia oli oppilaiden toive saada pienempiä tiloja, joissa voi opiskella tai joihin vain vetäytyä erilleen isommasta ryhmästä. Arkkitehdit ottivat toiveen huomioon piirustuksissaan. ”Tämä auttaa ahdistukseen”, Hellsten sanoo. ”Lapset pääsevät hetkeksi pois isosta ryhmästä.”

Konsultit auttoivat opettajia ja hallintohenkilökuntaa hahmottamaan, miten tiloja on fiksuinta järjestellä, sekä valmistautumaan muuttoon. Tämä vähensi stressiä ja muutoksen aiheuttamaa kuormitusta. He antoivat henkilökunnalle myös ryhmädynamiikan ja motivaatioteorioiden koulutusta.

Tässäkin tapauksessa konsulttipalkkiot sekä opettajien valmennus ja koulutus maksettiin Hellstenin koulun budjetista.

Karhusuon opettajat ylistävät Hellstenin luomaa ympäristöä. He sanovat, että myönteinen kulttuuri auttaa heitä pärjäämään tämän valtavan paineen alla. Hellsten ja Harjulan Edry puskivat koulujaan uudistukseen, koska heillä oli visio ja sitkeyttä sen läpivientiin. Kaikissa kouluissa ei ole yhtä omistautuneita johtajia. Constructing Education -viitekehyksellä halutaan tukea innovointia laajemmin pohtimalla uusiksi, kuinka rakennukset käsitetään, sekä varmistamalla, että kaikki koulujen rehtorit ja opettajat saavat tarvitsemansa tuen uusien tilojen potentiaalin hyödyntämiseen ja oppimistulosten parantamiseen.

Suomalaiset uskovat koulutuksen voimaan entistä vakaamman ja yhtenäisemmän yhteiskunnan luomisessa. Vaikka Karhusuo on keskiluokan tai jopa ylemmän keskiluokan asuinalue, kolmasosa koulun oppilaista tulee matalan tulotason alueilta. Suomessa ei myöskään ole paljon yksityiskouluja – useimmat lapset käyvät koulun julkisella puolella.

”Tämä on pieni maa. Ilmainen koulutus on meidän voimavaramme”, Hellsten arvioi. ”Olemme laittaneet rahaa sen varmistamiseen, että lapsemme pärjäävät, tuntevat olonsa hyväksi ja oppivat tehokkaasti, niin että he voivat hyödyntää kykyjään ja löytää omat vahvuutensa.”

”Se vaatii kuitenkin aikaa ja rahaa”, hän sanoo. ”Vaikka koulutus maksaa paljon, se on investointi tulevaisuuteen. Jos rahaa säästetään nyt, lasku on paljon suurempi tulevaisuudessa.”

About the author

Janel Siemplenski Lefort

The European Investment Bank helps people and companies across the globe. As an editor at the bank, I tell its story.

Related tags

Suomi

23 marraskuuta 2023