Euroopan investointipankki suunnittelee lisätukea taloudellisesti heikommille EU:n alueille, samalla kun edistämme siirtymistä vähähiiliseen talouteen. Ilmastonmuutoksen ja koheesion on kuljettava käsi kädessä.
Monet Euroopan taloudellisesti heikommat alueet ovat yhä alttiimpia ilmastonmuutoksen kielteisille vaikutuksille. Toisaalta siirtymä vihreään, nollapäästöiseen ja digitaaliseen talouteen, jota maapallon lämpenemisen torjunta vaatii, saattaa aiheuttaa niille kielteisiä seurauksia. Eteläisen Euroopan jo valmiiksi lämpimissä maissa, esimerkiksi Kreikassa, Espanjassa ja Italiassa, lämpötilan nousu vaikuttaa maatalouteen ja tuo mukanaan yhä tiheämpiä ja voimakkaampia luonnonmullistuksia, kuten tämän kesän tuhoisat maastopalot ovat osoittaneet. Hiilen käytön vähentäminen on äärimmäisen tärkeää ilmastonmuutosta vauhdittavien hiilidioksidipäästöjen hillitsemiseksi. Samalla se kuitenkin kurittaa hiilestä riippuvaisia itäisen Euroopan alueita, yhteisöjä ja teollisuudenaloja etenkin Puolassa ja kotimaassani Bulgariassa.
Tilanteen kaksijakoisuuden vuoksi näiden maiden investoinneissa on keskityttävä uuden, kestävän talouden rakentamiseen. Suuri osa Euroopan unionin köyhempien maiden investoinneista on perinteisesti kohdistunut infrastruktuuriin, kuten moottoriteihin ja rautateihin, sillä ne edistävät kaupankäyntiä ja talouskasvua. Nyt investointitapojamme on kuitenkin uudistettava, jos aiomme samalla torjua ilmastonmuutoksen perustavanlaatuista uhkaa ja edistää oikeudenmukaista siirtymistä nykyaikaiseen, digitaaliseen ja vähähiiliseen talouteen. Ilmastotavoitteita ei saavuteta, ellemme auta jokaista selviytymään vihreän siirtymän kustannuksista. Taloudellisesti heikompien alueiden suhteellisen hitaaseen ilmasto- ja kestävyysinvestointien tahtiin on tärkeää puuttua.
Sen vuoksi Euroopan investointipankki on arvioimassa toimintamalliaan uudelleen ja julkistaa uudet suuntaviivat, jotka ohjaavat pankin investointeja EU:n koheesioalueilla. Pyrimme nostamaan näiden alueiden lainasumman osuutta 45 prosenttiin kokonaisrahoituksestamme. Samaan aikaan laajennamme tukeamme kattamaan kaikki alueet, joiden talouskehitys on EU:n keskiarvoa alempi.
Julkisen rahoituksen käyttö EU:n eri alueiden lähentämiseen on yksi EIP:n perustehtävistä. Viimeksi kuluneella unionin seitsenvuotisella budjettikaudella (2014-2020) koheesioalueiden osuus EIP:n lainanannosta oli 30 prosenttia (124 mrd. euroa), ja nämä investoinnit tuottivat mukavasti tulosta. Sisäiset laskentamallimme ovat osoittaneet, että pankin luotonanto koheesioalueille edisti tällä kaudella talouskasvua vähintään puolella prosenttiyksiköllä ja työllisyyttä vähintään 0,2 prosenttiyksiköllä vuosittain - jopa kolmenkymmenen seuraavan vuoden ajan!
Aiemmassa työssäni aluekehitysministerinä ja aluekehityksestä vastaavan viraston johtajana Bulgariassa pääsin näkemään läheltä, miten vahvasti koheesiopolitiikka voi vaikuttaa paikalliseen yhteisöön. Rahoitusinstrumentit, joista osa toteutetaan EIP:n tuella, kasvattavat ja vauhdittavat investointeja. Niin kävi esimerkiksi JESSICA-ohjelmassa (Joint European Support for Sustainable Investment in City Areas eli Euroopan yhteinen tuki kaupunkialueiden kestäville investoinneille). Se oli yksi ensimmäisistä rahoitusvälineistä, jonka Euroopan komissio kehitti ja jäsenvaltiot toteuttivat EIP:n tuella. Nyt EIP-pankkiryhmä tukee ja neuvoo jäsenvaltioita myös elpymis- ja palautumistukivälineen (RRF) ja oikeudenmukaisen siirtymän mekanismin (JTM) tehokkaassa ja kestävässä täytäntöönpanossa.
Heikommin kehittyneitä alueita on lähinnä Keski- ja Itä-Euroopassa, Portugalissa, Kreikassa sekä Italian ja Espanjan eteläosissa. Nämä ovat joko matalan tulotason alueita, jotka kuitenkin ovat kuromassa muita kiinni, tai pitkään hitaasta kasvusta kärsineitä seutuja. Näiden lisäksi jotkut aiemmin vauraat teollisuusalueet joutuvat kamppailemaan globalisaation ja uuden teknologian haasteissa ja siirtymisessä kestävään talouteen.
Uuden toimintamallimme mukaisesti kiinnitämme entistä enemmän huomiota vähemmän kehittyneisiin alueisiin, joiden BKT asukasta kohti on alle 75 prosenttia EU:n keskiarvosta. Niille suunnataan jopa 23 prosenttia pankin EU-alueen luotonannosta vuoteen 2025 mennessä. Euroopan komissio on kuitenkin tunnistanut uudeksi haavoittuvaksi ryhmäksi keskituloiset alueet (75₋100 prosenttia EU:n keskiarvosta), joita kutsutaan siirtymäalueiksi. Tällaisia alueita on esimerkiksi Ranskassa, Espanjassa, Suomessa ja Alankomaissa. Siirtymäalueet tarvitsevat kohdennettua tukea selviytyäkseen niitä kohtaavista haasteista, joita ovat mm. riippuvuus matalan teknologian valmistavasta teollisuudesta, kasvavat työvoimakustannukset, suhteellisen alhainen koulutustaso sekä teollisuuden työpaikkojen väheneminen.
EU:n ilmastopankkina uskomme, ettei uuden koheesiotehtävämme ja kunnianhimoisten ilmastotavoitteidemme välillä ole ristiriitaa - vaan pikemminkin synergiaa ja limittäisyyttä. Nämä tavoitteet kulkevat rinta rinnan. Ilmastoasioissa onnistuminen vaatii varmuutta siitä, ettei ketään jätetä kehityksestä jälkeen. On myös syytä muistaa, että vihreän siirtymän kustannukset ovat vain murto-osa siitä valtavasta verosta, jonka ilmastonmuutoksen torjunnassa epäonnistuminen vaatisi. Siksi luotamme, että pystymme samalla kertaa lisäämään luotonantoa koheesioalueille ja kasvattamaan ilmastotoimien rahoitusosuuden 50 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä, mitä kohti olemme pyrkineet jo marraskuusta 2019 asti.
Tämä vaatii pankin tukemien hankkeiden huolellista valintaa ja keskittymistä alueen ilmastotoimien tärkeimpiin painopisteisiin. Näitä ovat esimerkiksi puhdas, turvallinen ja verkottunut liikkuvuus; energiatehokkuus; uusiutuva energia; vesihuolto ja jätevesien käsittely; sekä teollisuus, kiertotalous, elintarviketuotanto ja maatalous. Neuvontapalvelumme auttavat lisäämään tietoisuutta, laatimaan strategioita, valmistelemaan hankkeita ja kehittämään hallinnollisia valmiuksia. Samalla pyrimme paikkaamaan rahoituksen niukkuutta, joka on tarvittavien investointien suurin este.
Joskus näyttää, että digitalisaation ja automaation mahdollinen vaikutus työpaikkoihin ja teollisuuteen jää hiilestä irtautumisen vaatimien dramaattisten muutosten varjoon. Kuitenkin koheesioalueilla on myös merkittäviä rakenteellisia puutteita digitaalisen siirtymän ja innovaatioiden edellyttämissä taidoissa. Vuoden 2020 investointitutkimuksemme osoitti, että 63 prosentissa Euroopan vähemmän kehittyneiden alueiden yrityksistä ei ollut lainkaan innovaatiotoimintaa. Myös suurissa yrityksissä innovatiivisten osuus oli merkittävästi pienempi kuin muualla Euroopassa (39 prosenttia, kun se muualla oli 52 prosenttia). Näillä alueilla innovaatioiden edistäminen, tulotason nostaminen ja digitaaliseen siirtymään sopeutuminen vaatii uudenlaista politiikkaa.
Uusi koheesiopolitiikkaa koskeva toimintamallimme pyrkii ratkaisemaan tämän ongelman tukemalla taloudellisesti suhteellisen kehittymättömien alueiden midcap-yrityksiä jo toimivaksi todetun teknologian käyttöönotossa, samalla kun ne tekevät tutkimus- ja kehitystyötä. Midcap-yritykset ovat erityisen tärkeitä, koska niillä on tutkimuksemme mukaan vahvasti positiivinen vaikutus ympäröivään yhteisöön. Edistämme midcap-yritysten rahoituksen saantia myöntämällä niille luottoja sekä suoraan että rahoitusvälittäjien kautta.
Viime kädessä tavoitteena ei ole pelkästään koheesioalueiden tukeminen. Tarkoituksena on tuoda Euroopan kansat lähemmäs toisiaan ja vahvistaa Euroopan unionin yhtenäisyyttä.
